teksti: Janne Jukarainen, Padel Adder valmentaja, Finspadel akatemian operatiivinen johtaja.
Padelista on sanottu, että se on matalan kynnyksen laji aloittaa. Se pitääkin paikkansa. Mukavat pelailut saa aikaan aiemmasta palloilu- ja liikuntataustasta riippuen jo jopa ensimmäisellä kokeilukerralla, viimeistään parilla seuraavalla. Padelin aloittamisen helppous lienee siinä, että pelin koko idea on erään huippuvalmentaja Marcelo Perezin kiteyttämänä ja suomeksi käännettynä kolmessa K:ssa: kontrolli, kärsivällisyys ja koivet. Voimalla runnominen ja väkisin vääntäminen eivät kuulu lajin ydinasioihin. Oleellisempaa on kontrolloida lyöntejä, hakea kärsivällisesti ratkaisupaikkaa sekä sijoittua ja liikkua parin kanssa järkevästi. Toki tiukoissa otteluissa joutuu venymään äärisuorituksiin, hikivirtaa, jalat hapottaa ja syke nousee.
Padelin pelailuun pääsee siis helposti kiinni. Aluksi pelailu on usein leppoisaa takakentältä lyömistä ja pallon pitämistä pelissä. Pikkuhiljaa pallot alkavat hakeutua tarkoitettuun suuntaan ja peliin alkaa tulla enemmän myös liikettä. Sykekin alkaa kohota ja hiki puristua iholle. Kovin usein pallot vielä kahahtavat verkkoon tai kumahtavat lasiseiniin. Miksi näin? Useimmiten syynä on lyöntitekniikan kontrolloimattomuus ja optimaalisen liikkumisen ja sijoittumisen puutteesta johtuvat omituiset, joskin yleisöönmenevät lyöntiasennot.
Itse aloitin padelin pelailun seitsemisen vuotta sitten. Silloin vain pelailtiin. Katseltiin uuren maailman padelvideoita ja koetettiin niistä jotakin oppia. Harjoittelusta tai valmennuksesta ei ollut tietoakaan. ”Sen edestään löytää, minkä taakseen jättää”, sanoo vanha sananlasku. Sananlaskun viisaus todentui myös omaan padeluraani. Jossain vaiheessa pääsin mukaan kansainvälisille kentille ja siellä saadut ammattivalmentajien ohjauksessa toteutetut valmennuskerrat palauttivat ymmärryksen omasta padelin taitotasosta kerroskaupalla alaspäin. Miten en pysty suoriutumaan kontrolloidusti edes perusharjoituksista? Kun aluksi pelkän pelailun myötä vakiintuivat väärät lyöntitekniikat, on niiden muuttaminen tarkoituksenmukaisemmiksi kuluneiden vuosien jälkeen todella työlästä. Työ kuitenkin jatkuu…
Padelin pelailu on hauskaa, sosiaalista, hyvää perusliikuntaa ja kaikin puolin suositeltavaa. Jos kuitenkin haluaa kehittyä lajissa, saada lisää hienoja onnistumisia, nostaa pelin tempoa ja mahdollisesti joskus jopa osallistua ja pärjätä kilpailuissa, kannustaisin käymään ohjatuilla valmennuskerroilla. Koulutettu valmentaja huomaa ja tunnistaa lyönneistä, liikkumisesta ja taktisesta pelaamisesta erilaisia kehityskohteita sekä pystyy ohjauksella herättämään oppimisen oivalluksia yhä laadukkaampaan pelaamiseen. Jossain vaiheessa pelailu alkaa muistuttaa enemmän ja enemmän pelaamista.
Eräässä sloganissa sanotaan: “You don´t need therapy, you just need padel”. Pelaillen, pelaten tai treenaillen, nautitaan kaikki erinomaisista hetkistä padelin parissa!
Padel Adder Paviljongin valmennustarjonnan löydät täältä
